Lihavat on lepposia
Thorea sanoin kuvailtaessa tekstissä vilisevät usein sanat laiska, lihava ja hitaasti syttyvä (jos syttyy ollenkaan...). Thoresta paljastuu kuitenkin tutustuttaessa aivan uusia puolia joita ei välttämättä näe heti ensimmäisellä kerralla. Nallekarhumainen ruuna tervehtii rakkaitaan lämpimällä hörinällä, vaikkei mukana olisikaan herkkuja sitä varten. Thore on luonteeltaan myös erittäin rauhallinen ja luotettava, joten sen kanssa voivat puuhailla aivan pienimmätkin lapset. Ruuna on tunnettu myös rohkeudestaan ja tasaisuudestaan. Se ei säpsy pienimpiä risahduksia eikä saa paniikkikohtausta haukkuvasta koirasta.
Hoitaessa Thore on - kuten arvata saattaa - rauhallinen. Yleensä ruuna vain torkkuu hoitotoimenpiteiden ajan, eikä jaksa sen suuremmin välittää ympäröivästä maailmasta. Harjaaminen saa alahuulen roikkumaan melkein polviin asti ja pian silmät painuvatkin kiinni ruunan ollessa täydessä unessa. Kavioiden nostaminen saa Thoren huokaisemaan syvästi, kehtasivatkin herättää hänen korkeutensa kesken päiväunien! Varustaminenkin onnistuu hyvin siihen asti, kunnes pitäisi kiristää satulavyötä - tai ylipäätään saada se yltämään Thoren jättimäisen mahan ympäri. On myös enemmän sääntö kuin poikkeus että Thore pullistelee, joten viimeistään silloin satulan selkäänsaaminen voi tuottaa ongelmia. Kuolaimet ruuna ottaa yleensä nätisti suuhunsa ja se seisoo muutenkin tapansa mukaisesti paikoillaan.
Thorella ratsastaminen voi olla joko täyttä tuskaa tai melko sujuvaa köpöttelyä. Ruunaan täytyy ottaa heti aluksi kunnon kontakti ja kertoa sille, että nyt tehdään töitä eikä vain meinata. Jos Thoren antaa laiskotella alkutunnista, tekee se sitä myöskin lopputunnista. Myös raippa on erittäin tarpeellinen kapistus jos meinaa Thoren kanssa liikkuakin johonkin suuntaan. Kouluratsastuksessa ruuna mielellään tahmaisi paikoillaan 5 kilometrin tuntivauhtia, mutta jämäkät ja määrätietoiset avut saavat Thoreen liikettä. Esteistä ruuna yleensä innostuu, ja lopulta sen saa työskentelemään omallakin moottorilla. Silloin alkaa löytyä ruunalle ominainen, erittäin miellyttävä hyppytekniikka.
Thore on maastoillessa tasaisen luotettava ja rauhallinen, joten vähemmänkin ratsastaneen voi päästää sen selkään. Thore on kuitenkin virkeämpi kentän aitojen ulkopuolella, ja hakee itsekin tasaista ja sopivan reipasta tahtia. Varsinkin laukan jälkeen Thore on paljon virkeämpi kuin kentällä ratsastaessa. Maastoesteitä ruunalla ei ole paljoa hypätty, mutta nekin Thore ylittää tasaisella ''sotanorsu''tekniikalla. Thorella voi myös ajaa, ja se toimii kärryjenkin edessä oikein mainiosti - tosin hieman laiskasti. Ruunalle on tyypillistä miellyttää vain itseään, ja kärryjen vetämisellä itseään rääkkääminen kuuluu erittäin harvoin ruunan mukavuusalueeseen. Mukaan kannattaa napata pitkä raippa, jotta tämän taikakalun avulla ruunaan saisi edes vähän vauhtia.
Hoitaessa Thore on - kuten arvata saattaa - rauhallinen. Yleensä ruuna vain torkkuu hoitotoimenpiteiden ajan, eikä jaksa sen suuremmin välittää ympäröivästä maailmasta. Harjaaminen saa alahuulen roikkumaan melkein polviin asti ja pian silmät painuvatkin kiinni ruunan ollessa täydessä unessa. Kavioiden nostaminen saa Thoren huokaisemaan syvästi, kehtasivatkin herättää hänen korkeutensa kesken päiväunien! Varustaminenkin onnistuu hyvin siihen asti, kunnes pitäisi kiristää satulavyötä - tai ylipäätään saada se yltämään Thoren jättimäisen mahan ympäri. On myös enemmän sääntö kuin poikkeus että Thore pullistelee, joten viimeistään silloin satulan selkäänsaaminen voi tuottaa ongelmia. Kuolaimet ruuna ottaa yleensä nätisti suuhunsa ja se seisoo muutenkin tapansa mukaisesti paikoillaan.
Thorella ratsastaminen voi olla joko täyttä tuskaa tai melko sujuvaa köpöttelyä. Ruunaan täytyy ottaa heti aluksi kunnon kontakti ja kertoa sille, että nyt tehdään töitä eikä vain meinata. Jos Thoren antaa laiskotella alkutunnista, tekee se sitä myöskin lopputunnista. Myös raippa on erittäin tarpeellinen kapistus jos meinaa Thoren kanssa liikkuakin johonkin suuntaan. Kouluratsastuksessa ruuna mielellään tahmaisi paikoillaan 5 kilometrin tuntivauhtia, mutta jämäkät ja määrätietoiset avut saavat Thoreen liikettä. Esteistä ruuna yleensä innostuu, ja lopulta sen saa työskentelemään omallakin moottorilla. Silloin alkaa löytyä ruunalle ominainen, erittäin miellyttävä hyppytekniikka.
Thore on maastoillessa tasaisen luotettava ja rauhallinen, joten vähemmänkin ratsastaneen voi päästää sen selkään. Thore on kuitenkin virkeämpi kentän aitojen ulkopuolella, ja hakee itsekin tasaista ja sopivan reipasta tahtia. Varsinkin laukan jälkeen Thore on paljon virkeämpi kuin kentällä ratsastaessa. Maastoesteitä ruunalla ei ole paljoa hypätty, mutta nekin Thore ylittää tasaisella ''sotanorsu''tekniikalla. Thorella voi myös ajaa, ja se toimii kärryjenkin edessä oikein mainiosti - tosin hieman laiskasti. Ruunalle on tyypillistä miellyttää vain itseään, ja kärryjen vetämisellä itseään rääkkääminen kuuluu erittäin harvoin ruunan mukavuusalueeseen. Mukaan kannattaa napata pitkä raippa, jotta tämän taikakalun avulla ruunaan saisi edes vähän vauhtia.